Dpo 11

Voi miten olenkaan ollut väsynyt tänä päivänä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään raskausoire vaan olin yön töissä. En raaskinut nukkua kuin kahteentoista ettei rytmit mene huonoksi, mutta nyt kadun.

Minulla on aivan hirveä olo, päätä särkee ihan älyttömästi, mutta meillä on vain sellaisia särkylääkkeitä joiden vaikuttava aine on ibuprofeeni. En uskalla riskeerata, sillä jos nyt jotenkin ihmeellisesti olisin raskaana (tuskin), ei ibuprofeenia suositella otettavaksi. Mies yritti hieroa minua, mutta ei auttanut. Kärsimystä. 

Minulla on myös monta päivää ollut kuumeinen olo. No lämmöt ovatkin päivällä olleet 37 asteen paremmalla puolella, joten vilunväristykset ja posken kuumotukset ovat ihan odotettuja.

Tänään minulla on todella paljon kramppailut alavatsassa, mutta erityisesti kun kyykistyn tai kurkotan jotain. Mitähän se voisi olla. Tein raskaustestin ja se oli täysin negatiivinen. Ja kyseessä oli vielä herkkä testi. Toivo aikalailla menetetty, mutta yritän pysyä vielä positiivisena. Tein testin päiväpissasta, ehkä se oli liian laineaa? Ovulaatiotestiin kylläkin tuli toinen viiva, haalea, mutta selkeästi sen näkee. 

Sekavaa tekstiä, sillä tänään olen sekava. Tahdon jo kömpiä sänkyyn ja nukkua univelat pois. Huhhuh, mikä päivä. 

Kärsimättömyyttä

Olen ollut tämän viikon jokseenkin poissaoleva joten en ole blogin puolellekkaan vaivautunut. Koiranpentu vie aikaa, mutta olen myös murehtinut jo nyt oletettua negatiivista viivaa raskaustestissä. 

Nyt siis meneillään dpo 9 enkä ole vielä testaillut. Eihän vielä välttämättä mitään näkyisikään, mutta silti olen miettinyt jo testaamista. Samalla, kun haluaisin testata niin olen varma etten ole raskaana. 

Minulla ei ole juurikaan oireita. Paitsi on. Mutta ne ovat keksittyjä. Luulisin. Monta päivää olen vain kuulostellut kehoani ja välillä olen varma onnistumisesta ja välillä taas täysin vakuuttunut epäonnistumisesta. Useimmiten jälkimmäistä. Voi tätä rentoutta (lue: epätoivoa). 

Menisivätpä päivät nopeammin! Maanantaina pitäisi laskujen mukaan menkkojen alkaa. Nyt ei auta kuin rukoilla jumalaa ettei näin käy. 

                 Helga etupenkillä <3

Dpo 4

Olen siis mittaillut aamulämpöjäni nyt tämän kierron ajan tunnollisesti lukuunottamatta yhtä aamua. Olen myös pyrkinyt täsmällisyyteen ajan kanssa, mutta myönnettäköön, että koiranpennun tulon jälkeen olen joutunut heräämään hieman aikaisemmin ja näin ollen myös mittaamaan lämmön aikaisemmin.

Noh, käyrästä huomaa kuitenkin selvän lämmönnousun kp 17 jälkeen joten toivon, että tämä on todiste ovulaation tapahtumisesta. Nousevatko lämmöt ollenkaan jos ovulaatiota ei tapahdu? 

Olen pistänyt merkille, että monien raskautuneiden lämpökäyrissä tapahtuu kiinnittymisen jälkeen vielä lisää lämmönnousua ja olen pohtinut, että onko se näin aina. Nyt odotankin, että josko lämmöt nousevat vielä lisää ns. viimeisellä viikolla ennen kuukautisia, voisin jo päätellä jotain. :)

Viime kierrossa lämmöt lähtivät laskemaan kolme päivää ennen kuukautisia. Tuntemuksista sen verran, että pientä sukkapuikkomaista tuikkailua on edelleen, mutta erityisesti vessassakäynnin yhteydessä. 

Tämä piinailu on yhtä kidutusta. Ajattelin tänään ottaa lasin viiniä, kun ajattelimme miehen kanssa pitää leffaillan. Olenkohan liian aikaisessa?

Hyvää viikonloppua! 

Kp 19 ja dpo 2

Eli ovulaatio oli tuntemuksien ja lämpöjen perusteella vasta kp 17 eli tämä kierto venynee hieman (mun luteraalivaihe kun on sen 14 päivää päätelmieni mukaan). 

Aprillipäivä olkoon siis testipäiväni mikäli menkat ei ala! :D

Maca-jauheen syömisen olen nyt lopettanut. Päätin jo alkukierrosta, että pinnistelen ovulaatioon asti mutten yhtään pidemmälle. Olen nyt vielä juonut greippimehua, sillä en ole täysin varma, mihin asti sitä kuuluisi juoda. Eikai siitä haittaa ole vaikka joisi koko kierron ajan? 

Punaviiniä olen suunnitellut juovani dpo 4-8 aikana, liekö tämäkään oikea aika. Mutta jos kiinnittyminen tapahtuu noin viikon päästä hedelmöityksestä niin eiköhän aika lähellä olla kuitenkin. 

Aika on kulunut hyvin uuden pennun kanssa. Tekemistä riittää ja ulkona rampataan, mutta olen yrittänyt ottaa rennosti. Minulla on edelleen luottavainen olo tämän kierron suhteen. Kaikki on tehty: pillerit popsittu, mehut litkitty, peittoa heiluteltu oikeaan aikaan ja jalat nostettua kattoa kohden! Enkä ole juonut kokista koko kierron aikana! Edellä mainittu on oikeasti saavutus minulle.

Dpo 2 ja oireita ei juurikaan (mikä melko itsestäänselvyys). Hieman kramppailua kuitenkin kohdun seutuvilla ja palelua. Mikä voi toki johtua mistä vain. :D

Piinailut siis alkaneet!

Lähellä?

Testi tehty pari tuntia sitten ja aika lähellä ovisplussaa ollaan? En vain nyt oikein osaa arvioida, koska ovulaatio nyt sitten on. 12-48 h on liian laaja käsite ( :D )! En ole varma olisiko peittoa hyvä heilutella nyt illalla vai vasta aamulla. Ehkä ovis on jo yön aikana tai aikaisin aamulla. 

Hankalaa arvioida! Limat ovat kyllä saapuneet runsain määrin ja joitain tuntemuksia on alavatsassa. 

Aamulla sen sitten näkee lämpöjä mitatessa, onko käyrä noususuuntainen. Nyt kuuntelemaan kehoa! ->

Hän on täällä!

Ihana labradorinnoutaja pentumme on saapunut. Hänen nimensä on Helga, ja hän on maailman suloisin. 

Automatka meni hyvin, neiti nukkui koko matkan. Kotona ensin hieman ujosteltiin ja katseltiin, mutta pian lelut alkoivat jo kiinnostaa. Ei kylläkään mennyt kauaakaan, kun kävi näin:

Hän on täydellinen!!

Tänään myös ovulaatiotestiin piirtyi melko tumma viiva! Luulen, että ovisplussa voisi tulla illalla tai huomen aamulla, eli ovulaatio kaiken järjen mukaan huomenna tai ylihuomenna! Jee mahtavaa. Valkovuotokin on alkanut jo muuttua ovulaatiolimamaisemmaksi. 

Hyvää viikonloppua! :-)

Testailujen aloitus

Eli tänään kp 12 tein sitten ovulaatiotestin ja aivan haalea viiva tuli. Mietin, että onkohan huono merkki, että se on noin haalea, sillä ovulaatio on kp 15-17 eli eikös ovisplussan pitäisi sitten muutaman päivän sisään tulla? Vai voiko se väri vain yhtäkkiä sitten vain lähteä tummumaan?

Ajattelin, että kp 14 voisin testata jo kahdesti päivässä, kun noita tikkuja on iso pino. Voi toivon niin, että ovuloisin tässä kierrossa. 

Aikaansaava päivä

Olen kevät-ihminen henkeen ja vereen vaikka rakastan myös syksyä. Keväisin olen yleensä iloisempi ja stressaan vähemmän eli perus kaamos-vihaaja-ihminen ilmottautuu. 

Tänään onkin ollut mitä ihanin kevätpäivä ja miehen kanssa on saatu paljon aikaiseksi. Olen tiskaillut, pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, imuroinut ja luutunnut. Teimme myös hieman raivaustöitä ja heitimme kaikkea ylimääräistä tilpehööriä roskiin mitä on kertynyt. Meillä on sellainen Ikean iso Expedit (5x5) hyllykkö (miehen...), joka ei mielestäni ole kuin turhuuksien kerääjä. Haluaisin kyseisestä rotiskosta eroon, mutta mies ei suostu. 

Ostettiin pari kuukautta sitten meidän naapurilta halvalla mummopyörä. Olen haaveillut sellaisesta aina ja mies lupasikin kyseisen yksilön minulle kunnostaa. Minä kun en talvisin uskalla pyöräillä, olen malttamattomana odottanut, että projekti "pyörä" käynnistyy. Tänään oli se päivä! 

Renkaat ja jotain muuta pientä vielä puuttuu, mutta alkaa näyttää pyörältä jo. Pyörä on minusta kivan tyttömäinen. 

Nyt mennään kp 11. Odotan ovista kovasti, mutta olen silti melko levollinen. Yritän olla stressaamatta. Olen pohtinut voiko vuodenajoilla olla vaikutusta raskautumiseen? Jotenkin tuntuu, että itsellä ainakin mahdollisuudet voisivat olla korkeammat nyt, kun tuo d-vitamiinipallo tuolta ylhäältä pilkistelee ja huuhtoo kaamosmasennuksen rippeet pois. Pelkkää toiveajatteluahan tämä on, mutta ainakin olen iloinen! :) 

Nyt suihkuun _rentoutumaan_ ja odottelemaan rakasta töistä kotiin! 

Huomenta

Päivä alkaa tavalliseen tapaan vitamiineilla. Alan jo tottua siihen. Ainoastaan rakkoni ei ole vieläkään tottunut. En pysty nimittäin nielemään tabletteja ilman nestettä, enkä myöskään useampaa kerrallaan, joten aamuisin juon paljon. Juominenhan on älyttömän hyvä asia, mutta minulla sattuu olemaan universumin pienin rakko, joten vessassa saa aamupäivästä ravata. 

Tällä hetkellä syön foolihappoa, kalsiumia, d-vitamiinia ja e-vitamiinia. Lisäksi juon greippimehua ja syön maca-jauhetta. Hirveää maca-jauhetta. 

Maca-jauhe on yksi pahimmista jutuista mitä olen maistanut. Ensimmäisinä päivinä sekoitin jauheen smoothien sekaan, mutta laiskuuttani en ole enää jaksanut smoothieta aamuisin väsätä. Nyt olen sekoittanut jauheen greippimehun sekaan. Greippimehukaan ei ole mitään lempiherkkuani joten tämä yhdistelmä on kamala. Pidän nenästäni kiinni ja juon mönjän. Minulla tämä toimii, sillä tiedän että sitten se on ohi.

Mistähän maca-jauhetta voisi löytää kapseleina? Luin, että kyseisellä tuotteella voi olla vaikutuksia myös miehen hedelmällisyyteen, mutta oma mies ei pysty jauheena ottamaan. Ensimmäisenä päivänä otimme yhdessä, mutta ilmeisesti mies ei ole yhtä sisukas kuin minä eikä hän toisena päivänä enää ottanutkaan. Kapseleina hän on lupautunut macaa syömään, mutta Life-myymälässä sitä ei ainakaan ollut. 

Kun lasta yritetään, mitä vitamiineja miesten olisi hyvä syödä? Oma syö foolihappoa, sinkkiä ja e-vitamiinia, mutta luin myös seleenin vaikutuksista. Onkohan tuossa jo ihan nokko vai pitäisikö seleenikin lisätä. Mies ei nytkään kovin omatoimisesti tabletteja muista ottaa..

Jokatapauksessa, olen iloinen, että ensi viikonloppuna pitäisi ovulaation olla ja sen jälkeen ei enää macaa ja greippimehua tarvitse juoda, jee! Ja enää neljä päivää ja saamme koiravauvamme. :-)

Mukavaa päivää! 

Kaikki

Tuntuu, että kaikki ovat raskaana. Kaikki muut paitsi minä. On tyhjä olo. Kuulen jatkuvasti raskausuutisia lähipiirissäni ja lähes kaikki ystäväni ovat joko juuri saaneet tai ovat saamassa lapsen.

Olen toki iloinen heidän puolestaan, mutta samalla ne uutiset ovat myös muistutus siitä, että minä en ole raskaana, minun sisällä ei vielä kasva pientä ihmettä. Tuntuu, että voin olla aidosti onnellinen toisten puolesta vasta, kun meillä tärppää. Itsekästä, mutta minkäs teet. Välillä olen jopa katkera.

Olen koko ikäni tiennyt haluavani lapsia, viimeiset kolme vuotta olen halunnut lasta todella paljon ja viimeisen puoli vuotta olen halunnut lasta niin paljon, että sattuu. Ja sitten ihmiset käskevät rentoutua, eikä ressata mistään vitamiineista tms. 

Kysymys kuuluukin: Miten olla ajattelematta asiaa ja mennä omalla painollaan, kun se tuntuu tärkeimmältä asialta maailmassa? Miten voisin rentoutua? Tiedän, että luultavasti vaikeutan omia mahdollisuuksia tulla raskaaksi miettimällä asiaa jatkuvasti, mutta toisaalta, olen ainakin tunnollinen! Ja ahkera. Voisin lukea koko päivän vain raskauteen liittyviä asioita. 

En ymmärrä miten mies jaksaa minua, mutta vielä se on pysynyt rinnalla. Hän kerran kysyikin, että mitenhän sitten, kun raskaus onnistuu, että mitähän sitten alan suunnittelemaan. En hänelle vielä kertonut, etten säikäyttäisi, mutta hääthän ne ovat seuraavaksi sitten haaveilulistalla! 

Taitaa olla minun aika mennä nukkumaan, huomenna kuudelta töihin. Pientä kaivaten. 

Lapsellinen päivä

Eli olimme tänään miehen kanssa lapsenvahteina. Lapset olivat miehen kolme ala-asteikäistä veljeä - menoa riitti! 

Kävimme kaupungissa shoppailemassa tulevalle koiranpennullemme pedin ja ruokaa ja sitten kävimmekin itse syömässä. En ymmärrä miten lapsiperheet järjestävät ulkona syömisen. Miehen 8-vuotias veli mm. tilasi ruokansa näin: "Mie haluan hampurilaisen kaikilla mausteilla, mutta ei juustoa, sipulia eikä salaattia." Lapsen logiikka. Suloista tosin. 

Loppupäivä meni oikein leppoisasti miehen askarrellessa koiraporttia ja minun tehdessä, noh, ei mitään. Enää viikko ja saamme hakea vauvan kotiin! (<3) En malta odottaa. Ehkä en stressaa ovulaatioita ja kiinnittymisiä nyt niin paljon, kun koira vie huomion ja kenties tässä kuussa sitten tärppääkin! 

Tänään postissa tuli ovulaatiotestejä, ajattelin tässä kierrossa taas vaihteeksi testailla. Lämpöjäkin olen nyt mittaillut joka aamu.

Taustoja

Kuukautiseni alkoivat 12-vuotiaana ja olivat ehkä noin kolmisen vuotta normaalit ja melko säännölliset, kunnes 15-16 vuoden iässä alkoivat epäsäännöllistymään. 

Jossakin vaiheessa minulla oli menkat vain ehkä kahdesti vuodessa eikä niitä enää odottanutkaan. Kuitenkin 18 vuoden iässä asia alkoi askarruttamaan, sillä myös haaveet vauvasta alkoivat nostaa päätään. 

Ystävällä oli juuri todettu PCOS ja omat oireeni sopivat tähän myös (akne, karvoitus, kuukautisten epäsäännöllisyya jne.) Pelko oli suuri vaikka eihän PCO mikään kuolemantuomio ole. Verikokeet osoittivat kuitenkin ettei mitään ole pielessä ja testosteronitasot eivät olleet koholla joten lääkäri ei epäillyt pco:ta. 

Tulin tulokseen, että syynä on ehkä ylipaino jota oli tullut paljon sen aikaisen teinibilettämisen myötä. Aloin siis laihduttamaan ja jo muutaman kuukauden päästä aloituksesta kuukautiset tulivat ja ovat tulleet normaalisti siitä lähtien vaikka seurustelun  aloittamisen jälkeen kiloja onkin tullut takaisin. 

Ainoastaan sinä aikana, kun söin minipillereitä, ei vuotoa ollut ollenkaan ja niiden lopettamisen jälkeen oli kummalliset kaksi kiertoa, joista jo mainitsinkin. Nuorempana olen syönyt myös e-pillereitä, mutta aurallisen migreenin vuoksi en nykyään niitä saa ottaa. 

Tänään 3.3 YK 3 (YK 5) KP 3 ja minun syntymäpäiväni. Päivä on ollut mukava: hellu tuonut aamiaisen sänkyyn, luistelemassa on käyty, lounasta tehty ja minä olen lukenut blogeja ja toki haaveillut vauvasta. :')

Teksti nro. 1, YK 5, KP 2

Yrityskierto 5 siis alkoi eilen ja sen myötä päätin myös aloittaa blogin kirjoittamisen. Lähinnä tarkoituksena on koota asioita ja pitää itseni niin sanotusti kartalla.

Blogi on nyt ainakin tällä hetkellä vauvakuumeilu-blogi, mutta toivon mukaan pian myös odotusblogi. Pillerit on jätetty pois neljä kuukautta sitten, mutta vasta kaksi viimeisintä kuukautta ovat olleet normaaleja kiertoja. Kaksi ensimmäistä kiertoa olivat älyttömän lyhyitä ja vuodot niukkoja, joten käytännössä nyt on siis oikeasti menossa vasta YK 3.

Olen lukenut jo pitkään useita blogeja ja viimein uskaltauduin joukkoon, kun ei se raskautuminen niin lastenleikkiä ollutkaan, vaikka naiivisti niin ensin luulinkin. Tässä kierrossa on kuitenkin terästäydytty ja mieskin on saatu vihdoin popsimaan pillereitä. Toivottavasti tämä olisi meidän kiertomme.

Tervetuloa mukaan seurailemaan.